Sisko toi pääsiäistuliaiseksi kauniita jaloleinikkejä oranssin ja vaaleanpunaisen sävyissä. Luulin kukkien jo menettäneen puhtinsa, mutta veden vaihtaminen tehosi ja kukat piristyivät. Sointuvat hauskasti keltaisten Nappuloiden viereen ikkunalaudalle. Kynttilänjalatkin ovat siskolta saatuja, taitaa tuntea isosiskonsa maun aika hyvin.
Keltainen on kyllä jännä väri: vaateväriksi siitä ei itselle ole, mutta sisustuksesssa se jaksaa ilostuttaa. Väriä elämään, konkreettisesti!
Muistin kerrankin istuttaa pääsiäisruohon ajoissa – tällä kertaa kasvatettavaksi päätyi ohraruohoa Kastehelmi-kupissa. Kaveriksi kevätruoho sai yksittäisen tulppaanin lasipullossa keittiön ikkunalaudalle. Vaaleanvihreää ja -punaista, lempivärini näin kevään korvalla! Sointuupa vielä ikivanhan lasipullon heleä sininenkin kauniisti kokonaisuuteen. Mukavaa puuhaa tuo ruohon kylvö. Pitäisiköhän sitä ottaa tavoitteeksi jonkinmoinen yrttiviljelmä parvekkeelle kesäksi?
Jenkeissä asuessamme oivalsin, mikä tekee hyvästä hampurilaisesta vieläkin paremman. Ei riitä, että pihvi on sopivan medium tai juustona on hyvää cheddaria. Briossisämpylä kruunaa kokonaisuuden! Tuo ihanan vehnäinen ja rasvainen sämpylä ei totisesti ole terveellisimmästä päästä, mutta hampurilaisnautintoon se tuo vielä yhden pykälän lisää.
Briossisämpylät (6 kpl)
Sulata voi pehmeäksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, ja liota siihen hiiva, hunaja ja suola. Sekoita kananmunat joukkoon. Lisää jauhot vähitellen ja lopuksi voi pieninä nokareina. Vaivaa taikinaa käsin vartin verran, kunnes se on pehmeää ja kimmoisaa. Peitä taikinakulho kelmulla ja nosta se jääkaappiin noin tunniksi.
Jauhota työpöytä kevyesti ja kaada taikina pöydälle. Vaivaa siitä ilmakuplat pois. Kauli taikina noin sentin paksuiseksi suorakaiteeksi. Kääri se rullalle ja leikkaa kuuteen osaan. Pyörittele palat pöydän ja kämmenen välissä pyöreiksi sämpylöiksi. Nosta sämpylät uunipellille, peitä liinalla ja kohota tunnin verran. Voitele sämpylät keltuaisella. Paista 200 asteessa 15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat pinnalta kauniin ruskeita.
Mies on laajentanut kokkausinnostustaan myös leivonnan puolelle. Tällä kertaa sunnuntaijälkkäriksi syntyi maukas piiras – clafoutis mustaherukoilla. Ranskalainen leivonnaisherkku on kuin pannukakku marjapiiraan vaatteissa. Mustaherukoita harvemmin käyttää leivonnassa, mutta tähän piirakan ja pannukakun rakkauslapseen hapokkaat marjat sopivat mainiosti. Suosittelen kokeilemaan!
Clafoutis mustaherukoilla
Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Kiehauta maito, kerma ja halkaistu vaniljatanko, mutta älä keitä seosta. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata voi ja lisää se vaahdon sekaan. Kääntele mukaan vehnäjauhot. Poista vaniljatanko kerma-maitoseoksesta ja lisää seos taikinan joukkoon. Sekoita hyvin.
Voite piirasvuoka ja kaada taikina vuokaan. Ripottele herukat taikinan päälle. Paista piirasta uunissa puolisen tuntia, kunnes piiras ruskettuu kauniisti pinnalta.
Mistä huomaa aikuistuneensa (tai keski-ikäistyvänsä tasaista tahtia)? Parisängyn lakanat ovat yhä enenevissä määrin samaa sarjaa. Parikymppisinä lakanamme olivat enemmän tai vähemmän eriparisia: lahjaksi saatuja tai lapsuudenkodin perintöä. Eipä silloin edes kiinnittänyt huomiota moiseen epäolennaisuuteen (tai voinut kuvitellakaan laittavan useita kymppejä vähän parempiin lakanoihin vielä kaksin kappalein).
Nykyään lakanamme taitavat olla lähes aina matchy-matchy, mikä on kyllä omaan mieleeni. Marimekon kettulakanat ovat alelöytö muutaman vuoden takaa. Viileä siniharmaa sopii hyvin helmikuun talvitunnelmaan. Hempeiden kukkalakanoiden vuoro on sitten kesällä.
Vaihteeksi niitä päiviä: Lapsi herää vapaapäivänä ennen kuutta. Helmikuinen perjantai on tasaisen harmaa, vaikka päivät ovatkin jo mukavasti pidentyneet. Hoppuinen työviikko painaa vielä takaraivossa. Päiväunet omassa sängyssä eivät ole 1,5-vuotiaan mieleen, vaan nukutusrupeama venyy yli tunnin mittaiseksi. Ei auta muuta kuin pakata poika vaunuihin ja talsia ulos: uni tulee alle minuutissa.
Onneksi on luottokukkakauppa ja jaloleinikit. Tämän viikon kukkapuketissa hehkuvat lempivärit: suloiset vaaleanpunaiset eri väreissä. Olisin kovasti mielinyt jaloleinikkejä hääkimppuuni muutama vuosi sitten, mutta harmiksi kukkien sesonki oli jo toukokuisten hääjuhlallisuuksiemme aikaan ohi. Tällä kertaa piristivät vähän väsähtänyttä perjantaita.
Aivan alkuun pahoittelut kaameista ruokakuvista – kun yrittää auttavilla kuvaustaidoilla ottaa kuvaa lihamurekkeesta tomaattikastikeessa, on kuvat enemmän tai vähemmän tyyppiä kotikokki.net (palvelua kuitenkaan yhtään väheksymättä – monet kerrat on perusruokareseptit tsekattu juurikin Kotikokin arkistoista). Älä anna kuvien kuitenkaan hämätä, sillä tämä resepti on varsin kokeilun arvoinen!
Mies kokkaili lauantai-illalliseksi varsin maistuvan italialaisen illallisen – täysin ilman pastaa tai pitsaa. Tomaattikastiketta sentään oli runsaasti. Resepti kulkeutui pöytäämme appeni kätköistä. Ehdottomasti parasta lihaleipä oli viime keväänä yhteisellä Italian-reissulla, kun käytössä oli kaikki alueen tuoreet raaka-aineet. Toimi tämä nytkin hyvin ihan markettiaineksilla.
Italialainen lihaleipä
Tomaattikastike lihaleivälle
Paistetut rosmariiniperunat
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita jauheliha, leivänmurut, persilja ja parmesaaniraaste kulhossa. Vatkaa erillisessä kulhossa kananmunien rakenne rikki ja lisää jauhelihaseoksen joukkoon. Mausta taikina suolalla ja pippurilla. Muotoile taikinasta mahdollisimman kiinteä murekepötkö. Ruskista pötkön pinnat kiinni paistinpannulla varovasti kääntäen. Nosta pötkö uunivuokaan odottamaan tomaattikruunua. Varovaisuutta kannattaa käyttää, kun siirtää mureketta pannulta vuokaan, jotta saa pötkön ehjänä perille.
Tee tällä välin tomaattikastike. Silppua sipuli ja valkosipuli, ja kuulota nämä oliiviöljyssä. Lisää mukaan paseeratut tomaatit, mausta suolalla ja pippurilla. Anna kuplia hiljalleen kymmenisen minuuttia. Kaada kastike lihamurekkeen päälle ja silppua joukkoon basilikanlehdet. Paista uunissa tunnin verran 200 asteessa.
Seuraavaksi on perunoitten vuoro. Kuori perunat ja kuutioi pienen suupalan kokoisiksi. Kuumenna öljy, lisää valkosipulit ja perunat ja paista rapeiksi. Älä kääntele perunoita ennen kuin ne ovat paistuneet yhdeltä puolelta. Lisää rosmariini loppuvaiheessa paistourakkaa.
Eksyinpä jokin ilta surffaillessani houkuttavan sämpyläreseptin ääreen. Mutkaton on tunnussanani leivonnassa, ja tämä resepti kyllä täytti kriteerin varsin onnistuneesti. Olen vuosikaudet leiponut sämpylöitä jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Ihan toimivia nekin ovat, mutta vähän pliisuja. Siksi olin varsin tyytyväinen reseptilöydöstäni. Kavereiden sunnuntaibrunssille oli mukava viedä tuliaisina vastaleivottuja sämpylöitä, joiden aktiivinen leivonta-aika jäi alle puoleen tuntiin. Tulipa kaupanpäällisinä vielä varsin rapeakuorisia ja maukkaita yksilöitä, ja kehut päälle.
Rapeakuoriset aamiaissämpylät (n. kaksi pellillistä)
Sekoita vesi, hiiva ja suola yhteen. Lisää joukkoon ruis- ja kokojyväjauhot. Lisää sitten mukaan vehnäjauhoja, kunnes taikina vaikuttaa paksulta puurolta. Älä vaivaa taikinaa vaan sekoita ainekset vain yhteen isolla lusikalla. Taikina on valmis, kun siihen on muodostunut hieman sitkoa.
Laita taikina leivinliinalla peitettynä jääkaappiin yöksi kohoamaan. Tee sämpylät aamulla suoraan jääkaappikylmästä taikinasta nostamalla lusikalla leivinpaperoidulle pellille sopivankokoisia klönttejä. Paista sämpylöitä uunissa 220 asteessa 35 minuuttia. Nauti!
Teimme pienen viikonloppureissun länsinaapuriin tammikuuta piristämään. Tällä kertaa jätettiin pallomeret ja seisovat pöydät väliin ja lennettiin matkat edes takaisin. Näin perillä ehti viettää mukavammin aikaa ja päiväuniteknisesti ei ollut kiire keskellä päivää takaisin paattiin.
Majoituimme (tälläkin reissulla) Airbnb:n kautta mukavaa söderiläiskolmioon. Asunnonvuokrausta ei voi liiaksi ylistää: keskivertohotellihuoneen hinnalla saa usein ainakin triplasti enemmän tilaa, hyvät aamupuurofasiliteetit ja kauniin ympäristön. Suosittelen!
Vuokratuissa kodeissa on hykerryttävää päästä kurkistamaan (täysin luvallisesti) toisen perheen elämään. Tällä kertaa majapaikan tarjosi tukholmalainen lapsiperhe, joka selvästi oli viettänyt jonkin aikaa ulkomailla. Olohuoneen värikkäät kirjahyllyt, yli kolme metriä korkeat huoneet ja lipeäkäsitellyt lattiat tekivät tästä lainakodista varsin mukavan viikonloppuasumuksen.
Mies on innostunut kokkaamaan – tällä kertaa vorschmackin kylkeen taiottiin jogurttinen omenajälkkäri. Kimmokkeen kokkailulle toi Tomi Björckin nimikkokeittokirja. Ihan sokerittomasti ei selvitty tällä kertaa mutta kohtuudella kuitenkin. Jogurttihyytelö on mukavan raikas makupala tuhdimman pääruoan jälkeen. Basilika tuo omenalisukkeelle hauskan twistin ja koristaa annoksen kauniisti. Suosittelen, toimii!
Jogurttihyytelöä ja basilikaomenaa (n. kuusi annoskuppia)
Hyytelöön:
Omenalisukkeeseen:
Kuumenna kattilassa kerma, maito, vaniljatanko ja sokeri. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Lisää pehmentyneet liivatteet kuumaan kermaseokseen. Lisää joukkoon myös jogurtti. Annostele hyytelö kuuteen kuppiin ja pane kupit jääkaappiin hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi.
Sekoita omenalisukkeen ainekset keskenään ja pane lisuke jääkaappiin maustumaan. Kaada lisuke hyytyneen jogurtin päälle ja tarjoa.
Tusen och en natt som expat. Först i Saudiarabien, sedan i Kina och nu i Danmark.
Arjen fiilistelyt, sisustaminen, design, muoti ja valokuvaus. Hunajaista on sisustuspainotteinen lifestyleblogi, mikä kertoo Riikka-äidin ja Siiri-tytön tarinaa uudenlaisen elämän kynnyksellä.
Pieni perhe asuttaa kolmiota Helsingin puutarhakaupunginosassa
Pieni perhe asuttaa kolmiota Helsingin puutarhakaupunginosassa
Pieni perhe asuttaa kolmiota Helsingin puutarhakaupunginosassa
Kotona Käpylässä 