Iltasatupesä

Lepakkotuolit ovat aina olleet mieleeni. Sain ensimmäisen oman 13-vuotislahjaksi: keltainen kangas ja valkoinen kehikko. Kehikko taitaa vieläkin olla käytössä, nyt vain kangas on vaihtunut tummempaan. Uudessa kodissa lepakko löysi heti paikkansa – lapsen huoneen perältä. Mainio iltasatupesä tuosta onkin muodostunut! Tyynyt ovat vuosien varrelta saatuja – taitaapa ensimmäinen olla 10-vuotislahjaksi saamani kalatyyny. Uutta hankintaa on seinälamppu, Eelovin Lintukoto. Marimekon Kulkue-verho passaa mainiosti selkeään värimaisemaan (vaikkakin verho taitaa koristaa aika montaa suomalaista lastenhuonetta…) Tyynypesässä on mukavaa lukea illan viimeinen satu ja toivottaa hyvät yöt.

 

 

Lapsen kaapilla

Lastenhuoneen syvennystä komistaa tiikkiviiluinen liinavaatekaappi. Vanhantavaranliikkestä löytynyt kaappi kätkee sisäänsä kätevästi vaatteet ja muut tykötarpeet. Päällä komeilee pojan eläinkokoelma, mikä sen sopivampaa!

Joulu tuli kotiin

Loppusyksy täyttyi kaikenlaisesta hässäkästä – oli töihin paluuta, uuden arjen opettelua ja pimeneviä iltoja. Viikot vain juoksivat juoksemistaan, ja vasta-aloitettu blogi jäi täysin heitteille. Viikon joululoma teki kuitenkin tehtävänsä ja virtaa alkoi löytyä tällekin puhteelle. Mukavaahan tälläistä omaa verkkopesäänsä on pitää, vaikka sitten epäsäännöllisestikin!

Joulu joutui Käpyläänkin ja koti sai koristuksensa. Leipomiset jäivät tänä jouluna minimiin (olisinkohan kerran tehnyt torttuja, nekin pakastetaikinasta), mutta piparkakkutalon kuitenkin väkersin. Kaava on oma ja hyväksi havaittu; varmaan viimeiset viisi vuotta on menty tällä mallilla. En juuri välitä piparkakuista, mutta jotenkin tuo talonaskartelu on itselleni mieleen. Talon perustukset ja koristukset kannattaa kiinnittää sulalla sokerilla, sokerikuorrutteella saa vain sormensa tahmaisiksi.

Muuten koti puettiin vähitellen joulutamineihinsa. Erityisen tykästynyt olin hyasinttiruukkuihin, jotka vähitellen alkoivat puskea vaaleanpuinaista kukkaa esille.